Tuli oltua tänään Turussa. Nimittäin Tyksissä magneettikuvauksissa. Tuota sydäntä kuvattiin josko olisi jotain vikaa siellä. Vielä ei tiedä löytyikö mitään, mutta jälkeenpäin sitten kuulee. Ja oli sentään aurinkoinen ilma tänään, vaikka tuuli oli aikamoinen. Mutta sellainen tuo pohjoistuuli on. Tuli kuitenkin käytyä kävelemässä aika pitkän lenkin näillä vähän tutisevilla jaloilla. Mutta tässä se menee kuitenkin päivä kerrallaan.

Oli mukavaa seurata televisiosta miesten keihäskisaa Osakan MM-kisoissa päätöspäivänä. Tero
Pitkämäki lunasti ne odotukset jotka Suomen kansa oli hänelle kasannut.

Itse kisa oli jännittävä ja uskoin kyllä Pitkämäen tuovan mitalin kotiin. Väristä en kuitenkaan
osannut veikata, mutta kulta maistuu aina upealta. Kyllä näki kuinka kovassa kunnossa hän oli.
Keihään sanottiin lentävän hirveän korkealta, mutta kuitenkin pitkälle. Ja sen päätöskierroksen
ysikymppinen oli ansaittu kruunu Pitkämäelle.

Myös Tero Järvempää yllätti positiivisesti sijoittumalla kahdeksanneksi, mutta Teemu Wirkkalan suoritus oli kyllä häneltä alakanttiin. Mutta iloitaan nyt kuitenkin Tero Pitkämäen hienoa suoritusta ja pistetään Suomen lippu liehumaan.
MIESTEN KEIHÄS, FINAALI

1. Tero Pitkämäki FIN 90,33

2. Andreas Thorkildsen NOR 88,61

3. Breaux Greer USA 86,21

4. Vadims Vasilevskis LAT 85,19
5. Aleksander Ivanov RUS 85,18
6. John Robert Oosthuizen RSA 84,52
7. Igor Janik POL 83,38
8. Tero Järvenpää FIN 82,10

9. Guillermo Martinez CUB 82,03
10. Magnus Arvidsson SWE 81,98
11. Eriks Rags LAT 80,01
12. Teemu Wirkkala FIN 78,01

(Lähde: Yle Teksti-TV)

No nyt sitten Suomi on siirtynyt digiaikaan. Saa katsoa kuinka paljon ongelmia alkaa näkyä ja kuulua. Nimittäin monella tulee varmasti ongelmia television kanssa. Osassa digibokseissa signaalin kanssa on ongelmia eikä kuvaa näy ja joissain taas tekstitys puutuu kokonaan.

Harmittaa muiden puolesta kovasti ja ihmettelen muutenkin tätä hirveää kiirettä digiaikaan siirtymistä. Ei siinä tunnu mitään järkeä olevan. Minusta analoginen kuva olisi kelvannut ihan hyvin jatkossakin. Mutta minkäs sille teet kun isot herrat ovat päättäneet niin pulinat pois ja joukolla digibokseja ostamaan. Vaikka veikkaan että moni hyppää kyllä tästä junasta pois ja jättää lupamaksun maksamatta ja boksin ostamatta.

Suomi siirtyi digiaikaan

Suomi on siirtynyt digitaaliseen
televisioaikaan. Suurimmat ongelmat
ovat olleet kaapelitalouksien
lähetysten tekstityksissä.

Analogiset tv-lähetykset päättyivät
antennin kautta vastaanotettavassa
lähetysverkossa klo 4 aamuyöllä.
Siirtymä on ruuhkauttanut Digi-TV:n
infoa. Palvelupuhelimiin soittaneita
ovat askarruttaneet lähinnä perus-
asennusasiat ja antennien kysymykset.

Television katsomiseen antenniverkossa
tarvitaan digisovitin tai digitaalinen
televisio. Elokuun puolivälissä sovitin
puuttui Tilastokeskuksen tietojen
mukaan yli 220 000 antennitaloudelta.

(Lähde: Yle Teksti-TV)

Lähdin tänään Paraisille vanhempien luokse kyläilemään. Samalla sain tehtäväksi alkaa siirtää kesäkalusteita sisätiloihin pois syksyn tieltä.

Eipä muuta kuin pihalle ja katsomaan minne ne siirtäisi. Ulkovarastosta raivattiin sen verran tilaa, että tuolit ja pöytä saatiin mahtumaan. Samalla grilli siirrettiin sisätiloihin. Myös keinussa olevat istuinsuojat ja muut pehmikkeet siirsin sisälle.

Alkoi tuntua haikealta ajatella kesää ja mukavia hetkiä puutarhan varjoisessa rauhassa syöntiä ja yhdessäoloa vanhempien kanssa. Niin se aika kuluu ja alkaa taas valmistautuminen seuraavaan kesään.

Toki voi vielä tulla lämpimiä päiviä, mutta en usko että mitään lämpöaaltoa enää tule. Syksy saapukoon rauhassa, sillä juuri syksy on lempi vuodenaikani. Ruskaa odotan innolla. On mukavaa seurata puiden ja pensaiden eri värikirjoa. Siispä jäädään odottamaan sitä hetkeä.

No jo oli uutinen lehdessä tänään. Nimittäin Suomessa on maailman kolmanneksi eniten aseita henkeä kohden. Tutkimuksen mukaan Suomessa on 56 asetta 100:aa henkeä kohti. Mahtaako tuo pitää paikkansa. Sittenhän pitäisi joku torrakko olla melkein joka toisella henkilöllä. Taitaa olla noita aprillipiloja. En usko alkuunkaan että moinen väite pitää paikkansa.

Sisäministeriön mukaan tutkimuksen suunta on kyllä oikea, mutta lukuja on ilmeisesti arvioitu
kahteen otteeseen yläkanttiin. Ministeriön omien laskelmien mukaan 1,6 miljoonaa rekisteröityä asetta tarkoittaa 32 asetta 100:aa henkeä kohti. Ja tuntuu tuo pienempikin luku aika isolta omasta mielestäni.

Mutta taitaa Suomi seurata kuitenkin kiihkeästi Amerikan mallia ja varustautuu kunnolla kaiken maailman aseilla. Ei hyvä, sanon vaan.

Suomessa maailman kolmanneksi eniten aseita henkeä kohden

Ministeriö pitää tutkimuksen lukuja liioiteltuina

Suomessa on maailman kolmanneksi eniten aseita, kun määrä suhteutetaan väkilukuun. Geneveläistutkimuksen mukaan Suomea enemmän aseita väkilukua kohti on vain Yhdysvalloissa ja Jemenissä. Taakse jäävät muun muassa Serbia ja Irak, kertoo uutistoimisto Reuters. Tutkimuksen mukaan Suomessa on 56 asetta 100:aa henkeä kohti.

Sisäministeriön mukaan tutkimuksen suunta on kyllä oikea, mutta lukuja on ilmeisesti arvioitu kahteen otteeseen yläkanttiin. Ministeriön omien laskelmien mukaan 1,6 miljoonaa rekisteröityä asetta tarkoittaa 32 asetta 100:aa henkeä kohti.

- En ota kantaa siihen, onko Suomi todellakin juuri kolmannella sijalla vai toinen vai kymmenes. Suomessa on kuitenkin paljon aseita per capita, sanoo arpajais- ja asehallintoyksikön päällikkö Jouni Laiho.

- Tutkimuksen luvut todennäköisesti perustuvat vuosia vanhoihin arvioihin, jotka ovat osoittautuneet liian suuriksi. Sitten lukuihin on pistetty hieman varmuuslisää, jonka tuloksena luvut eivät vastaa Suomen tilannetta, sanoo ylitarkastaja Mika Lehtonen.

Luvattomia aseita Suomessa on Lehtosen mukaan korkeintaan muutamia kymmeniä tuhansia, ei toista miljoonaa, kuten tutkimuksen luvut voisivat vihjata.

Sisäministeriön lukujen mukaan noin 12 prosentilla suomalaisista on ampuma-ase. Suurta määrää selittää Suomen metsästyskulttuuri. Valtaosa rekisteröidyistä aseista on metsästysaseita, haulikoita ja pitkiä kivääreitä.

- Suomi saattaa olla maailman ykkönen, kun aseiden määrä suhteutetaan rekisteröityjen metsästäjien määrään, Laiho kertoo.

Aseiden määrä ei Laihon mukaan kuitenkaan tee Suomesta turvatonta. Henkirikoksista vain 20 prosenttia tehdään ampuma-aseilla.

(Lähde: Turun Sanomat)

Lähdin taas tänään Turkuun aikomuksena käydä kirpputorilla metsästämässä muutaman kirjan. Päätin samalla myös käydä  kauppatorilla ostoksilla. Tällä kertaa ostin vain hedelmiä ja tuli seurattua torin hyörinää.

Sieltä jatkoin matkaa kohti erästä antikvariaattia josko siellä olisi joitain mielenkiintoisia kirjoja. Vaan olisihan siellä, mutta hintataso oli hieman liian korkea. Varmaankin siitä johtuen kun on tullut viime aikoina käytyä enimmäkseen kirpputoreilla. Sieltä poistuin tyhjin käsin ja jatkoin seuraavaan paikkaan.

Ja se oli kirpputori jossa kirjoja oli mukavasti. Aikaa vaan taas meni tuhottomasti kun kävi kaikki kirjat läpi ja selaili niitä miettien minkä ostaisi tällä kertaa. Ja kolme kirjaa päätyi tällä kertaa reppuuni. Hieman oli epäselvyyttä kirjojen hinnoissa, mutta päästiin kuitenkin yhteisymmärrykseen ja kirjat maksoivat 1 euron kappaleelta. Ja nämä kirjat ovat:

JUKKA PYYKÖNEN Unelmien bongaus 1997

Kirja kertoo vakuutusetsivä Johannes Haukelasta jolla asiat lienevät hallinnassa, vaikka hän joutuukin pohdiskelemaan syntyjä syviä ja käymään läpi elämänsä vaiheita niin pikku kylän asukkaana kuin maailman turujen matkaajana yrittäessään löytää syyn kohtaamaansa epäonneen. taas kerran saadaan havaita kuinka yllätyksellinen elämä on. Tämä kirja on enemmänkin oman elämän kelausta ja sen vaiheita miettien.

RAIMO MÄNTTÄRI Sudenhuuto 1993

Kirjan päähenkilö, kirjailija Erik Kari on analyyttinen etsijä, voimakas ja menestyvä mies, jonka itsekeskeinen ja itseriittoinen elämä ajautuu umpikujaan. Ensin alkaa kirjoittaminen takellella. Sitten iskevät ongelmat avioliitossa. Kun kuvaan tulee mukaan myös alkoholi, katastrofin ainekset ovat valmiit. Kirja maalaa synkän kuvan miehen elämästä ja sen lähdöstä alamäkeen. Täytyy sentään kerran lukea tällaisen mustasävytteisenkin kirjan.

ANTTI NIITTYLÄ Hurjan pojan laulu 1978

Kalevi Vaskurilla ei ole mistään kiinni. hän on juuri vapautunut vankilasta ja tarkastelee maailmaa vastaanottavaisin silmin. Tanssiravintolassa sattuu välikohtaus, Vaskuri joutuu hämäräperäisen väkivaltajärjestön sieppaamaksi ja sotkeutuu tahtomattaan suurimittaiseen kaappaushankkeeseen. Tässä olisi taas dekkari parhaimmasta päästä. Tuntuu olevan menoa ja meininkiä. Jäädään mielenkiinnolla odottamaan mitä kaikkea se sisältää.

Kirpputorilta lähdettyäni huomasin, että aikaa olisi vielä ruhtinaallisesti ennen kuin linja-auto tulee. Siispä poikkesin siinä lähellä olevaan tietokonekauppaan kysyäkseni virustorjuntaohjelmien hintoja ja saatavuutta. Minulla on kyllä tällä hetkellä koneessa näitä ilmaisia ohjelmia, Virustorjunta ja palomuuri ohjelma, mutta ne tuntuu hieman nikottelevan koneessa. Ei tunnu ohjelmat aukeavan kunnolla tai ei aukea ollenkaan.

Alkaa pikku hiljaa hermot menemään ja siksi menin liikkeeseen aikomus ostaa. Ja sattuipa sopivasti heillä olemaan eräs jota ajattelinkin ostaa ja ostin saman tien kun sain hyvällä alennuksella. Sieltä lähdin hyvällä mielellä kotiin niitä asentamaan.

Päätin tänään lähteä Turun torille vihannesostoksille. Sää kyllä hieman arvelutti kun katsoi taivaalle, mutta kun varautuu hyvin ja ottaa sateenvarjon mukaan, niin kaikki on hyvin. Eipä muuta kuin matkaan.

Mennessäni poikkesin kaupungin palvelupisteessä kysymässä noista kansalaisopiston syksyn kursseista, kun huomasin että täänä iltana alkaa ilmoittautuminen. Siellä vaan sanottiin että illalla klo. 17.15 saa alkaa soittaa ja ilmoittautua. Aikaisemmin ei kuullemma käy ottaa vastaan niitä ilmoittautumisia. No, täytyy olla illalla tarkkana ja soittaa ja ilmoittautua yhdelle tai kahdelle kurssille.

Sieltä sitten hyppäsin linja-autoon ja matka alkoi kohti Turun keskustaa. Torilla oli vielä aika hyörinä ja kauppa kävi vilkkaasti. Itse ostin kotimaisia paprikoita ja kurkkua. Mieli teki ostaa jotain kalaakin, mutta ajattelin jättää sen hankkimisen loppuviikkoon. Nautitaan sitten viikonloppuna kalaa.

Sieltä matka jatkui takaisin kotiin päin, mutta poikkesin matkalla yhteen kioskiin ostamaan päivän lehden, kun huomasin vanhan tutun olevan myös siellä. Nimittäin vanha kurssikaveri oli viettämässä päivällistaukoa siellä ja oli pitkävetoa hieman lyömässä. Siinä sitä ruvettiin vaihtamaan kuulumisia ja muistelemaan vanhoja. Hän lopetti aikoinaan opiskelun jo alkumetreillä ja minä sinnittelin kuitenkin loppuun asti vaikka työnsaannista ei ollut tietoakaan.

Hän oli perustanut runsas vuosi sitten firman erään toisen kanssa ja kovasti tuntui työtä riittävän. Nimittäin rakennusalalla kyllä niitä töitä on ja lisää tulee koko ajan varsinkin näitä saneerauksia ja remontointia. Itse myös kertoilin omasta tilanteesta ja tulevaisuuden haaveista.

Samalla alkoi sataa aika rivakasti ja hän valitteli kiireitä ja joutui lähtemään takaisin sorvin ääreen niin sanotusti. Siinä toivoteltiin puolin ja toisin menestystä jatkossa ja varmasti tullaan näkemään myöhemminkin, sillä molemmat olemme samalla alalla.

Siinä odottelin hetken sateen taukoamista tai lähemmin sen vähenemistä ja jatkoin matkaa kohti linja-autoasemaa ja kotia.

Niin, jospa lähtisin kertomuksessa kuitenkin ihan alusta. Nimittäin ajattelin jo eilen illalla että tänään täytyy kyllä hieman siivota kun alkaa noita lemmikkejä olla vähän joka nurkassa. Siispä tänä aamuna kun aamutoimet ja aamupalat oli suoritettu niin matot lattialta ja imuri kaapista ja kone käyntiin. Kyllä siinä taas villakoirat saivat kyytiä.

Huomasin vasta kun olin imuroinut, että puhelimessa vilkkuu sellainen punainen valo joka merkitsee sitä että joku on soittanut tai jättänyt viestin. Ja soittohan siihen oli tullut. Mutta numero oli sen verran outo etten ruvennut takaisin soittamaan. Ties mikä palvelunumero se voi olla.

Siinä se aamupäivä meni pölyjä pyyhkiessä ja vielä lattian pestessä. Ja sitten huomasin kun piti alkaa syöntiä ajatella, että maito oli loppu. Ei auttanut muu kuin lähteä kauppaa. Ja sitten tuli se kohokohta.

Nimittäin olin jo aika lähellä kauppaa kun puhelin alkoi taas soimaan. Ei muuta kuin vastasin siihen ja jäin odottamaan vastausta. En ihan kuullut mistä hän soitti tai mitä hän edusti kun autoja meni ihan vierestä ohi. Siispä siirryin hieman rauhallisempaan paikkaan ja nyt aloin kuulla hänen asiaansa.

Ihan asiallisen tuntuinen kaveri siellä langan toisessa päässä oli mutta kun selvisi mitä hän myy, olin hieman äimän käkenä niin sanotusti. Nimittäin hän myi miesten alusvaatteita. Kiitin kuitenkin yhteyden otosta mutta sanoin että en taida nyt kuitenkaan ostaa mitään tällä kertaa. Kaveri ei paljon siihen vastannut kun jo laittoi linjan kiinni.

Että sellainen tapaus. Jo on aikoihin eletty kun ruvetaan myymään jo alusvaatteita puhelimen välityksellä. Mihin tämä maailma on oikein menossa? Kysyn vaan ja ihmettelen.

Ajattelin eilen iltapäivällä kun olin tullut Paraisilta vanhempien luota kotiin mennä lähellä olevaan elokuvavuokraamoon vuokraamaan jonkun elokuvan kun televisiosta ei näyttänyt tulevan mitään mielenkiintoista. Ja mielessä oli että tällä kertaa vuokraan jonkun kotimaisen elokuvan.

Valitettavasti valinnanvaraa ei siellä kovinkaan paljon ollut, mutta kylläkin eräs kiehtoi jo mitä olen kuullut siitä. Nimittäin elokuva nimeltä Paha Maa. kannessakin siinä sanottiin että elokuva on varmasti kymmeneen vuoteen paras tehty elokuva. Ja tämä elokuva tuli elokuvateattereihin 2005.

Nimekkäitä näyttelijöitäkin löytyi riittävästi Jasper Pääkkösestä Mikko Leppilampeen ja Mikko Koukiin. Elokuva kertoo ihmisistä jotka saavat vuorollaan väärennetyn viidensadan euron setelin. Ja näyttää elokuva kestävän 127 minuuttia eli vähän yli kahden tunnin filmi. Eli tämän vuokrasin ja eikä maksanut paljon, nimittäin sain jo aikaisemmin kuponkiuutisten välissä tarjouskuponkeja ja tämän kupongin arvo oli 90 snt.

Sieltä vuokraamosta lähdin hyvillä mielin kohti kotia koukkaen kioskin kautta vieden veikkauskupongin samalla. Että tiedossa oli ihan mukava ilta edessä.

Sitten illalla kotona levy DVD-soittimeen ja aloin katsoa filmiä. Mutta mutta… jos tämä on paras kotimainen kymmeneen vuoteen niin sitten en ymmärrä. Nimittäin itse filmi oli jotenkin sekava ja niinkuin pätkissä etenisi, koko ajan melkein juotiin viinaa ja muutenkin tuntui oudolta elokuvalta. Itse näyttelijät olivat ihan hyviä, mutta se juoni… ei ollut kyllä minun lempi elokuvani ja olen kyllä nähnyt parempiakin kotimaisia elokuvia.

Vaikkakin otan esimerkiksi Lakeuden kutsun. Siinä on oikea juoni ja se etenee jouhevasti alusta loppuun. Mutta tämä Paha Maa antoi vain pahan olon. No, onneksi vuokraus ei sentään maksanut paljon. Täytyy olla tarkempi kun seuraavan kerran aikoo vuokrata jonkun elokuvan, ettei tule tuollaisia hankintoja.

Se olisi sitten penkkiurheilun yökyöpeleille jännitettävää viikoksi. Itse lukeudun myös niiden joukkoon. Onneksi ei tarvitse sentään joka yö tuijottaa televisiota, kun onneksi ne näytetään jälkilähetyksenä päivällä.

Mutta ensiyönä pitäisi jaksaa katsoa kun ensimmäinen laji alkaa ja se on miesten maraton. Itsekin olen kaksi maratonia juossut aikanaan ja tiedän miten se syö miestä seka naista. Rankka laji kaiken kaikkiaan. Ja jännitettävää riittää sillä kaksi suomalaista on mukana kilpailussa.

Nimittäin Euroopan mestari Janne Holmén sekä Francis Kirwa. Janne Holménilla saattaakin olla pienet mahdollisuudet päästä pistesijoille saakka, mutta epäilen kuitenkin Francis Kirwan mahdollisuuksia pärjätä kilpailussa. Mutta koskaanhan ei tiedä miten kilpailussa käy. Toivotaan hyvää onnea Suomalaisille ja pidetään lippu korkealla.